Taiteen hinta ja logiikan loppu

Ilotuliterintamalta kuuluu ristiriitaisia uutisia: Ilotulitealaa vastaan hyökätään ympäri maailman ja uusia rajoituksia ja jopa täyskieltoa vaaditaan. Toisaalta samaan aikaan Suomessakin juhlistetaan ilotulittein myös muita juhlia kuin vuodenvaihdetta. Esimerkiksi venetsialaiset on jo tunnettu ilmiö myös muualla Suomessa kuin Pohjanmaan rannikolla. Muutoksen tuulet puhaltavat.

Muinaisen Kreikan filosofi Herakleitos sen jo aikanaan lausui: vain muutos on pysyvää. Maailma tuntuu muuttuvan nykyisin jyrkemmällä kulmakertoimella kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Muutoksen nopeutta vieläpä alleviivaa sensaatiohakuinen media klikkiotsikoiden muodossa. Muutos näkyy kaikilla elämänalueilla: työelämässä, teollisuudessa, teknologiassa, mediassa ja ympäristössä.

Kaikkein radikaalein muutos on kuitenkin näkymätön ja salakavala: Ihmisten ajattelutavat ja asenteet jyrkentyvät samalla, kun logiikan ja argumentaation arvostus heikkenevät. Yhteiskuntien superstarat eivät enää ole filosofeja, ajattelijoita ja tutkijoita, vaan mediahuomiosta eläviä sometähtiä ja artisteja. Mediahuomiota (ja rahaa) saa elämällä hetkessä, eikä niinkään syvällisiä ajattelemalla. Tämä muutos vaikuttaa kaikkeen: perustelut ja looginen ajattelu saavat väistyä trendien ja ilmiöiden tieltä.

Muutosta voisi käsitellä monesta eri perspektiivistä, mutta jättäkäämme laajempi pohdinta muihin medioihin ja mietitään, miten tämä kaikki vaikuttaa ilotulitealaan. Ilotulitteet on nostettu tikun nokkaan asiana, joka on kaiken ikävän ja pahan juurisyy. Ajatus ilotulitteiden hirveydestä on lähes huvittava. Ihmiset kuluttavat ja matkustavat enemmän kuin koskaan. Uusia vaatteita shoppaillaan rekkatolkulla ja kenkiä ostetaan nopeammalla tahdilla kuin pienet bangladeshilaiset kädet ehtivät liimaamaan kumipohjia. Koiria jalostetaan rotan kokoisiksi ja näköisiksi ja sitten ne puetaan toppahaalareihin, etteivät kylmety Suomen talvessa. Mutta ilotulitteet, tuo pari kertaa vuodessa ilmenevä marginaali-ilmiö, ne vasta pahoja ovat.

Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää raakaa logiikkaa ja faktoja. Elämässä on paljon asioita, joita ei voi mitata, päätellä tai laskea. Vaikka ihmiset saisivat toimia usein loogisemmin, joissakin asioissa ei pidäkään ajatella pelkästään sillä aivojen rationaalisella osalla. Esimerkiksi koiran omistaminen on järjellisesti ajateltuna täysin älyvapaata. Koira vie rahasi, aikasi ja suuren osan vapauttasi ja tuottaa valtavan määrän päästöjä. Silti koiria hankitaan ja pidetään osana perheitä, eikä kukaan voi sanoa tämän olevan väärin.

Entä sitten ilotulitteet? Niidenkin hankkiminen ja käyttäminen on täysin rationaaliselle ihmiselle järjetöntä. Mutta toisaalta, kuka voi asettaa taiteelle hinnan? Mikä on elämykselle sopiva kustannus?

Tässä piileekin ongelman ydin nyky-yhteiskunnassa: Mitä tehdään, kun eri ihmisten subjektiiviset intressit ovat ristiriidassa keskenään? Kumpikaan osapuoli ei voi rationaalisesti perustella toiselle omaa käyttäytymistään, mutta silti molemmat osapuolet haluavat pitää kiinni omastaan. Ja molemmilla on siihen oikeus. Kumpi on oikeassa?

- Pääpyrokraatti