Käynnissä on kansalaisaloitteen nimien keruu F2- ja F3-luokkien pyroteknisten välineiden kieltämiseksi kuluttajilta. Toteutuessaan kansalaisaloitteen ehdotus käytännössä kieltäisi ilotulitteet sellaisina kuin me ne nykyisin tunnemme. Harva laskee tähtisädetikkua tai paukkuserpentiiniä ilotulitteeksi sen enempää kuin tulitikkua tai kynttilääkään.
Osa aloitteen perusteluista on jopa ihan kohtuullisia ja vakavasti otettavia. Esimerkiksi joissakin ilotulitteissa käytetyt muovit roskaavat luontoa pitkäksi ajaksi ja toisaalta näille materiaaleille olisi löydettävissä parempia vaihtoehtoja. Osa väitteistä taas on räikeän liioiteltuja, mikä on omiaan heikentämään aloitteen uskottavuutta. On tietysti ymmärrettävää, että aloitteen laatijat liioittelevat vaikutuksia, koska todelliset perusteet ovat hatarat. Tavallisen kansan ilotulitekeskusteluissa kieltämistä perustellaan lopulta väittämällä, että ilotulitteet ovat täysin turhia. Eli hyödyttömiä. Menemättä sen syvemmälle väittelyyn ilotulitteiden kieltämisestä, tutkikaamme tätä turhuuden käsitettä.
Mitä sitten on turhuus ja onko sille mitään sijaa ihmisen elämässä? Mikä sitten on turhaa? Näitä asioita ovat filosofit pohtineet jo ammoisina aikoina. Turhuutta on hyvä lähteä pohtimaan negaation kautta: turhuuden vastakohta on hyödyllisyys. Jos jokin asia ei ole hyödyllistä, se on siten turhaa. Yksinkertaista, vai mitä? Kun ajattelemme omaa elämäämme, varsin harva asia on lopulta hyödyllistä. Moni näkee päivätyönsä hyödyllisenä, mutta silti valtaosa meistä on töissä aloilla, jotka voidaan tuomita käytännössä turhiksi. Jos työskentelen tuotantotyöntekijänä tehtaassa, joka valmistaa koneita, joilla valmistetaan vappupalloja (turhia vappupalloja), onko työni silloin lopulta turhaa? Entä kuinka hyödyllinen on uusi iPhone? Tai kone, jolla se valmistetaan? Tai työpaikka, jossa se tehdään?
Entä harrastuksemme? Mitä hyötyjä voidaan nähdä keilailuharrastuksella tai golfilla? Se voi olla varsin mukavaa ajanvietettä, mutta sehän on lopulta täysin turhaa! Entä lemmikkieläimet? Mikä on lemmikkieläinten tehtävä ja hyödyllisyysarvo? Miksi ihminen, joka pitää lemmikkieläintä ei-turhana, perustelee ilotulitteiden kieltämistä niiden turhuudella? Sitä paitsi, lemmikkieläimen elinkaaripäästöt ovat todennäköisesti tuhatkertaisia ilotutteisiin nähden, joten haittavaikutuksiinkaan lienee turha vedota. Vai onko turhaa vain sellainen turhuus, joka ei tuota itselleni iloa tai tyydytystä?
Mitä syvemmälle turhuuden universumiin uppoamme, sitä helpommin huomaamme, kuinka lopulta kaikki tekemämme voidaan tuomita turhaksi. Jo muinainen kuningas Salomo totesi ”...Turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta” (Saarn. 2:2). Salomo ei ollut väärässä. Ehkä kaikki tosiaan on turhuutta.
Palatkaamme hetkeksi takaisin tähän universumiin ja ilotulitteisiin. Ilotulitteet on nyt siis virallisesti tuomittu turhiksi, kuten kaikki muukin. Entä sitten? Pitääkö meidän lakata tekemästä asioita, jotka tuottavat meille iloa vain sen takia, ettei niitä nähdä hyödyllisinä? Ei tietenkään! Elämä ja varsinkin harmaa suomalainen talvi tarvitsevat myös juhlansa. Ilotulitteet ovat oikein hyvä tapa tuoda juhla keskelle kaikkea tätä turhuutta.
Pääpyrokraatti toivottaakin kaikille lukijoille räiskyvää, iloista, turvallista ja ennen kaikkea, TURHAA VUODENVAIHDETTA!
- Pääpyrokraatti