Pyrokraatti-lehden pääkirjoitus - joulukuu 2019

Tuhatvuotinen taideperintö uhattuna - kuka pelastaisi sen?

On surullista kirjoittaa joka vuosi saman aiheen ympäriltä. Lähes kaikki keskustelu ilotulitteista julkisuudessa liittyy tavalla tai toisella ilotulitteiden kieltämiseen tai haittoihin. Tuskin mikään muu harrastus, elinkeino ja taidemuoto on vastaavan jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Jatkuvan siilipuolustuksen sijaan kertoisin mielelläni tämän tuhatvuotisen mystisen harrastuksen lukemattomista eri tasoista ja syvyyksistä.

Kun hiljattain järjestimme näytösampujakurssin, johon sisältyy myös käytännön ilotulitusnäytösharjoitus, saimme lukuisia valituksia ilotulitteiden aiheuttamasta metelistä, vaikka tiedotimme asiasta etukäteen. Osa valituksista tuli tietenkin jo ennen ainoatakaan ilotulitetta. Kyseessä oli lyhyt sarja ammatti-ilotulitteilla suoritettuja pienoisnäytöksiä. Valitsimme harjoituspaikan niin, että alueella olisi mahdollisimman vähän asuintaloja, mutta emme silti välttyneet valitusten tulvalta. Menkää kaupunkiin meluamaan, sieltä sanottiin.

Kun sitten järjestämme ilotulitusnäytöksen kaupungissa, saamme vielä enemmän kehotuksia häipyä maalle ampumaan ilotulitteitamme. Kyseessä on edelleen ammatti-ilotulitusnäytös. Paraikaa eduskunnan käsittelyssä oleva kansalaisaloite ei tähtää ammattinäytösten rajoittamiseen, vaan ainoastaan kuluttajatuotteiden. Silti valitusten tulva kohdistuu kerta toisensa jälkeen jokaikiseen ammattilaisen toteuttamaan ilotulitusnäytökseen.

Sosiaalinen media on tehnyt tehtävänsä. Äänekäs, kärkäs ja huonosti informoitu valittajajoukko on saanut voimakkaan äänitorven. Tätä joukkoa ei voi hiljentää, eikä se hiljene. Tälle joukolle kelpaa ratkaisuksi vain selkävoitto. Eikä sekään riitä. Valituksen kohteita on loputtomiin. Tämä ilmiö ei ole yksinomaan ilotulitealan ongelma, vaan se on globaali sosiaalinen katastrofi, joka uhkaa tuhota kaiken rakentavan ja faktoihin pohjautuvan keskustelun.

Olen yrittänyt saada aikaan rakentavaa keskustelua usean tätä joukkoa edustavan henkilön kanssa — tuloksetta. Keskustelu onnistuu kyllä kasvotusten, koska valituksen takana olevat argumentit ovat huonosti perustettuja tunnepohjalla. Sosiaalisessa mediassa tehtävä on mahdoton. Valittajien kanssa voi vain aniharvoin keskustella asiapohjalta ja asiallisesti. Mikä siis ratkaisuksi?

Jos siis valitusta aiheuttavien asioiden lista on loputon ja kroonisia valittajia syntyy uusi sukupolvi toisensa jälkeen, mitä voisimme tehdä? Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen, joten kanava jatkuvalle ulinalle on kuolematon. Ongelma ei kuitenkaan varsinaisesti ole loputtomat valitukset aiheesta kuin aiheesta, vaan asioista päättävien tahojen reaktiot. Ratkaisu ainaiseen valitukseen on siis huonosti perusteltujen valitusten jättäminen huomiotta.

Jos kuluttajailotulitteiden kielto toteutuisi, olisivatko aloitteen tekijät ja allekirjoittajat tyytyväisiä? Lopettaisivatko he valittamisen myös ammatti-ilotulituksista? Eivät tietenkään. On selvää, että seuraava askel olisi ilotulitusten täyskielto koko maassa. Uskon, että suurin osa valituksista kohdistuu juuri ilotulitusnäytöksiin, ei niinkään kuluttajailotulitteisiin.

Suurin hyökkäys ei oikeastaan kohdistukaan kuluttajailotulitteisiin, vaan nimenomaan ammattilaisnäytöksiin. Hyökkäys on jo alkanut, vaikka se ei etenekään tällä hetkellä lainsäädäntöteitse. Useat kaupungit ovat ottaneet asiakseen korvata perinteiset ilotulitusnäytökset tofu-versioilla, laser- ja valonäytöksillä. Yleensä tilaajataho vetoaa valoshown ”ympäristöystävällisyyteen” ymmärtämättä sitä, että rekkakuormallinen korkealle jalostettua tekniikkaa on jo elinkaarensa alussa kuluttanut luonnonvaroja ja aiheuttanut päästöjä enemmän kuin kukaan osaisi edes laskea.

Kun kulttuurihistoriallisesti arvokkaita veistoksia tai rakennuksia tuhotaan, länsimaiset ihmiset kokoontuvat kauhistelemaan kuorossa. Kun alkuperäiskansojen kulttuuria kohdellaan kaltoin, media raivoaa. Kun tuhatvuotinen taidemuoto tahdotaan hävittää, media pitää sitä hyvänä ja eduskunta kokoontuu äänestämään.

Ilotulitus taidemuotona on uhattuna paljon laajemmalla rintamalla kuin moni osaa kuvitella. Ilmiö on maailmanlaajuinen ja se sai alkunsa sosiaalisen median noususta. Tuhatvuotinen taideperintö on uhattuna. Kuka pelastaisi sen?

Parempaa seuraavaa vuotta toivottaen, Pääpyrokraatti